Irtopäällyksillä voidaan suojata uuden sohvan ja muiden huonekalujen verhoilua tai niillä voidaan peittää ehkä jo kulunutta ja huonosti sisustukseen sopivaa ilmettä. Irtopäällykset saa hetkessä paikoilleen ja ne on helppo myös tarvittaessa pestä pesukoneessa. Irtopäällyksiä voidaan käyttää kaikissa huonekaluissa. Tavallisia tällaisia lisämateriaaleja sisustuksessa ovat sohvakalusteiden irtopäälliset tai huput, taittopatjojen päälliset ja tuolien istuintyynyt.

Verhoillut irtohuput ja verhoillut irtopäälliset sopivat erityisen hyvin suojaamaan huonekaluja perheissä johon kuuluu pieniä lapsia tai lemmikkieläimiä.

Huonekalujen irtopäällysten valinnassa yleensä hyvä ratkaisu on käyttää melko neuraaleja ja hillittyjä värejä. Värikkäät ja kuviolliset kankaat voivat näyttää hetken aikaa jännittäviltä, mutta niiihin voi kyllästyä pian.

Irtopäällisten ja muiden irtomateriaalien hinnat vaihtelevat paljon muun muassa laadun mukaan, mutta halvimmillaan tällainen irtopäällys esimerkiksi sohvaan maksaa 20-50 euroa.

Suositut hakutermit:

Nykyisin käytössä olevat uudet ilmanvaihtojärjestelmät ovat pitkälti automatisoituja, ja niiden mittarit pystyvät mittaamaan muun muassa ilmankosteutta ja huolehtivat itse huoneilman oikeasta laadusta asunnossa. Ilmanvaihtojärjestelmän anturit mittaavat myös sisäilman hiilidioksidipitoisuutta. Asunnossa voidaan käyttää myös poistoilman talteenottoa varten olevaa järjestelmää, jolloin vaikka ilma asunnossa vaihtuukin sisätilat pysyvät kuitenkin lämpiminä.

Ilmanvaihtoa voidaan säätää tietenkin myös itse esimerkiksi kellokytkimellä varustetulla ilmanvaihtokoneella. Tällöin ilmanvaihto voidaan asettaa toimimaan vain ajoittain, kun asunnosta ollaan poissa vaikkapa parin viikon ajan lomamatkalla. Näin säästetään energiaa.

Jotta ilmanvaihto toimisi niin kuin sen pitääkin, täytyy ilmahormien ja putkien eristyksen olla kunnossa. Tällöin lämpöä pystytään eristämään riittävästi ja tällä tavoin myös säästetään energiaa.

Enemmän tietoa energian säästämisestä kotona:

WWF:n energiansäästötesti – kodin energiankulutus kuriin

Suositut hakutermit:

Juuri sopivan kokoisen kehyksellisen hyttysverkon voi ostaa mittatilaustyönä tai sen on voinut saada esimerkiksi kaupanpäällisenä ikkunoita uusittaessa, mutta sen voi helposti tehdä myös itse. Tällöin hyttysverkosta saa juuri oikean kokoisen joka sopii omaan ikkunaan tai ikkunoihin.

Hyttysverkkoa saa rautakaupasta ja esimerkiksi monista huonekaluliikkeistä. Hyttysverkkoa varten rakennetaan ohkaisista listoissa kevyt ja oikean kokoinen kehikko, joka sopii ikkunan raamien sisälle jos ikkuna aukeaa ulospäin. Kehikko voidaan tehdä esimerkiksi naulaamalla pienillä nauloilla neljä listaa neliöksi ja tarvittaessa käyttää myös poikkilistaa tai -listoja tukemaan kehystä suuremman ikkunan ollessa kyseessä. Halutessan kehikon kulmat voidaan vahvistaa metallisilla kulmavahvikkeilla. Hyttysverkko voidaan kiinnittää kehykseen nastoilla, nitojalla tai pienillä nauloilla. Hyttysverkon asemasta voidaan käyttää myös tiheää harsomaista kangasta.

Jos ikkuna aukeaa sisäänpäin, hyttysverkollinen kehikko tulee kiinnittää ulos, ikkunan vuorilistoihin. Hyttysverkon voi myös halutessaan kiinnittään ikkunan ulkopuolelle vuorilistoihin ilman kehikkoa. Tällöin sopivan kokoinen verkon pala kiinnitetään ikkunan ulkopuolelle kevyesti esimerkiksi nastoilla.

Hyttysverkon voi asentaa myös oveen. Oikeastaan kyseessä on tällöin hyttysverkolla varustettu lisäovi, joka estää hyttysten ja muiden hyönteisten pääsyn sisään asuntoon. Hyttysverkko-oven voi tehdä ohuista mäntylistoista. Ovi asennetaan ulko-oven karmin sisäpuolelle ja se aukeaa sisäänpäin. Jos taloudessa on kissa tai koira, sille voi tehdä hyttysverkko-oveen oman luukun kulkemista varten.

Mäntylistoista tehty kehikko täytyy tukea myös poikkilistoilla, jotta se olisi tukevampi. Oveen voi käyttää myös mm. vanerilevyä. Kehikon ulkomitat täytyy olla noin 5 cm pienemmät kuin oven karmit, jotta ovi pystyy kääntymään oviaukossa mutta se on kuitenkin tarpeeksi tiivis hyttysiä ajatellen.

Hyttysverkko kiinnitetään oveen asettamalla ovi vaakatasoon lattialle ja kiinnittämällä sopivan kokoinen pala hyttysverkkoa oven kehikkoon. Usein hyttysverkolliseen oveen täytyy kiinnittää useampi pala verkkoa esimerkiksi niiteillä jotta siitä tulee tiivis ja tarpeeksi pingoittunut. Muovilangasta kudottu verkko sopii parhaiten hyttysverkoksi tällaiseen hyttysverkolliseen lisäoveen.

Koska kyseessä on hyttysverkollinen ovi, siihen tarvitaan kääntymistä varten saranat. Ovi kannattaa asentaa hiukan irti lattiasta, muuten se hankaa aina lattiaa kun ovi avataan tai suljetaan.

Suositut hakutermit:

Piha-, terassi- ja parvekekalusteissa markkoita ovat vallanneet materiaalit kuten polyrottinki ja non-wood. Nämä ovat muoviperäisiä materiaaleja, jotka kuitenkin näyttävät aidolta rottingilta tai puulta. Näistä materiaaleista tehtyjen kalusteiden etuja ovat niiden helppohoitoisuus ja säänkestävyys. Lisäksi kalusteita voidaan helposti siirrellä, sillä ne eivät ole raskaita.

Polyeteenistä valmistettu poly- eli muovirottinki näyttää aidolta ja arvokkaalta rottingilta, vaikka onkin siis muovia. Polyrottinkikalusteiden puhdistus tapahtuu kätevästi pyyhkimällä kalusteet saippuavedellä kostutetussa vedessä ja kuivaamalla kalusteet kuivalla pyyhkellä. Polyrottinki kestää hyvin erilaisia säätiloja, sadetta, auringon valoa ja pakkastakin. Polyrottinki on materiaalina kevyttä, joten polyrottinkisia parveke- tai pihakalusteita on vaivaton siirtää toiseen paikkaan.

Non-wood -kalusteissa on samat ominaisuudet kuin polyrottinkikalusteissa. Ne on helppo pitää puhtaina ja kestävät hyvin erilaisia sääolosuhteita. Non-wood -parvekekalusteet näyttävät aidoilta kovapuusta tehtyiltä kesäkalusteilta.

Nämä muovisista materiaaleista tehdyt kalusteet kestävät ulkonäöltään muuttumattomina vuodesta toiseen ja niitä ei siis tarvitse myöskään myöhemmin käsitellä mitenkään, pelkkä helposti tehtävä puhdistus riittää. Polyrottinkisia ja Non-wood -kalusteita myyvät lähes kaikki suuret huonekaluketjut.

Suositut hakutermit:

Huoneilman optimaalinen kosteus on 30-40%, mutta sen saavuttaminen ei ilmastollisista syistä ole useinkaan mahdollista. Kosteus sisätiloissa vaikuttaa hengitykseen ja hikoiluun. Jos huoneilman kosteus on liian suuri, kosteus voi tiivistyä asunnon rakenteisiin. Liiallinen ilmankosteus myös edesauttaa pölypunkkien esiintymistä ja home- ja muiden sienien syntymistä. Jos huoneilma taas on liian kuivaa, se vaikuttaa hengitysteiden värekarvojen liikkeeseen hidastaen sitä. Tällöin ilma ei poistu niin tehokkaasti hengitysteistä. Tämä voi taas johtaa helpommin tulehdukseen limakalvoilla.

Talvella huoneilman kosteuden laskettua liian alas, ilman kosteutta voidaan nostaa käyttämällä ilmankostutinta. Ilman kosteuden mittaamiseen tulisi käyttää kosteusmittaria. Kosteus nousee liian suureksi, jos kosteus tiivistyy kylmille pinnoille, kuten ikkunoihin. Tällöin sisäilman kosteus on usein yli 45%. Asian voi tarkistaa kosteusmittarin avulla. Ilman kostuttamiseen tulisi käyttää kuumaa vettä, jotta ilmassa ei leviäisi mikrobeja. Huoneilman kosteus voi nousta liian suureksi myös liiallisen ilmanvanhdon tai liian korkean huonelämpötilan seurauksena.

Kesäaikaan ilmassa on paljon vettä. Suuresta kosteudesta voi olla haittaa pääasiassa asunnon pohjakerroksessa, joka on maan alla. Esimerkiksi kellarissa lämpötila voi olla matalampi kuin ulkona, jolloin ilman kosteus voi nousta kellarissa aivan liian suureksi. Tässä tapauksessa ilmanvaihtoa kellarissa tulisi tehostaa ja illman lämpötilaa nostaa. Jos kellarikerroksen huoneilman kosteus on liian suuri myös talvella, kosteutta esiintyy yleensä tällöin rakenteissa. Liialliseen kosteuteen voidaan vaikuttaa myös käyttämällä ruuanlaitossa liesituulettimessa kupua, kuivattamalla pyykit tilassa, jossa on riittävä ilmanvaihto tai esim. ulkona ja myös käyttämällä asunnossa ilmankosteutta tiivistäviä laitteita.

Suositut hakutermit:

Hometta ei välttämättä näe, sillä homesienen rihmastot ulottuvat syvemmälle saumoihin ja kaakelilaattojen alle. Kosteana oleva huokoinen saumalaasti sisältää mineraaleja sekä kalkkia ja se on näin ollen hyvä kasvualusta homesienelle. Tuulettaessa homesienen itiöt leviävät usein muihinkin huoneisiin ja aiheuttavat allergiaa.

Jos vedeneristys on tehty puutteellisesti kylpyhuonetta rakentaessa, homesienen rihmastot voivat olla tunkeutuneena syvällä seinässä. Tällöin kyseessä on paha homevaurio, jota ei voi korjata pelkästään seinän ja muiden pintojen pintapuhdistuksella. Mutta jos kyseessä on pintahome, jota esiintyy vain seinän pinnalla, muun muassa saumoissa, eikä se ulotu syvemmälle seinärakenteisiin, homeesta voi päästä eroon puhdistamalla pinnat pesuaineella.

Pintahomeen poistoon on olemassa siihen tarkoitettuja homeenpoisto- ja homeenestonesteitä, jotka voivat olla klooripitoisia tai kloorittomia. Nämä rautakaupassa ja väriliikkeissä myytävät erikoispesuaineet eivät puhdista hometta pelkästään pinnoilta vaan myös tainnuttaa homesienen pintaa syvemmältä. Aineiden tuoteselosteissa on niiden käyttöohjeet ja käyttökohteet. Yleensä ainetta ruiskutetaan esimerkiksi kaakelien saumakohtiin, annetaan vaikuttaa hetken ja harjataan huolellisesti. Tämän jälkeen kaakelit huuhdellaan runsaalla vedellä.

Suositut hakutermit:

Sekä kuusi- että mäntypaneelia myydään yleensä leveänä ja massiivisena, eikä sitä ole valmiiksi käsitelty. Hirsipaneelin asentaminen on melko helppoa ja se voidaan käsitellä muun muassa lakalla, öljyllä, vahalla tai maalilla. Puuvalmiiden hirsipaneelien käsittely on syytä tehdä aineen valmistajan ohjeiden mukaisesti. Myynnissä olevien mänty- ja kuusipaneelien paksuus on tyypillisesti noin 2 cm ja leveys noin kaksi metriä.

Ennen hirsipaneelien asennusta niitä voidaan varastoida suojassa auringolta ja kosteudelta. Paneelit voi antaa tasaantua suojamuovissaan muutaman päivän ennen niiden asennusta seinään tai kattoon. Paneelit voidaan ottaa esille vasta kun ne aiotaan pintakäsitellä.

Pintakäsittelyn tekeminen on suositeltavaa tehdä ainakin ponttien kohdalta.

Paneelien asennus tulisi tehdä heti pintakäsittelyn tai muovikalvon poistamisen jälkeen. Koolausvälin tulisi olla enintään 60 cm.

Yleinen tapa kiinnittää paneelit seinään tai kattoon on naulaaminen. Paneelit kiinnitetään tukevasti naulaamalla ne niiden kiinnityskohdista paneelin päältä. Jokaiseen kiinnityskohtaan voidaan käyttää kahta naulaa. Kiinnittäminen voidaan tehdä vaihtoehtoisesti naulaamalla myös urospontista. Paneelit lyödään yhteen esimerkiksi vasaralla niin että pontti menee pohjaan saakka ja paneelit asentuvat oikein.

Hirsipaneeleja voidaan myöhemmin huoltaa kevyellä hionnalla ja käsitellä puupinta oikealla käsittelyaineella.

Turhat ja ylimääräiset paneelikappaleet sekä hukkapalat voidaan hävittää polttamalla.

Suositut hakutermit:

Parketin hiontaan käytetään parketinhiontakonetta, jota työnnetään parkettilattialla samoin kuin vaikkapa pölynimuria. Hionta tehdään puun kuvioon nähden 15-30 asteen kulmassa. Lattian reunojen hiomiseen tarvitaan toisenlainen hiomakone, reunahiomakone. Parketti voidaan hiota kerran tai kaksi kertaa, jonka jälkeen lattia kitataan siihen tarkoitetulla parkettikitillä. Toinen hiontakerta eroaa ensimmäisestä siinä, että se tehdään puun suuntaisesti ja sellaiset paikat joita ei parketinhiontakoneella tai reunahiomakoneella päästä, hiotaan käsin. Tällaisia paikkoja voivat olla esimerkiksi lattian nurkat.

Kun hionta ja kittaus on tehty, lattia imuroidaan hionnasta syntyneestä puupölystä. Tämän jälkeen lattialle voidaan tehdä pohjalakkaus. Pohjalakkaus tehdään 3-4 kertaa, jokaisen lakkauskerran välillä lakan täytyy antaa kuivua vähintään puoli tuntia. Pohjalakan levitykseen voidaan käyttää teräslastaa. Suositeltavat pohjalakan levittämismenetelmät kannattaa tarkastaa lakan tuoteselosteesta. Lattia voidaan tarvittaessa myös hioa lattianhoitokoneella tai siklata teräslastalla puun syiden suuntaan joko ensimmäisen tai toisen pohjalakalla tehdyn lakkauskerran jälkeen.

Kun pohjalakkaus on tehty esimerkiksi neljä kertaa ja lakka on ehtinyt kuivua kokonaan voidaan alkaa tehdä pintalakkausta siihen sopivalla pintalakalla. Useimmiten pintalakkaus suoritetaan puun kuvion suuntaisesti ja se tehdään kaksi tai kolme kertaa. Pintalakkauskertojen välissä lakan täytyy antaa kuivua paljon pidempään kuin pohjalakkauksessa. Tämä pintalakan kuivumisaika täytyy olla vähintään kaksi tuntia, mielellään vaikka useampikin tunti.

Kun viimeinenkin pintalakkauskerta on tehty, lattian täytyy antaa kuivua kunnolla. Huonekalut voi asettaa hiotulle ja lakatulle parketille aikaisintaan kahden vuorokauden päästä, mutta matot vasta viikon päästä. Lakka kovenee lopulliseen kovuuteensa kahdessa viikossa.

Alla linkki parketin hiontaan ja lakkaukseen kuvien kera.

Rakentaja.fi: parketin hionta ja lakkaus

Suositut hakutermit:

Hiekkalaatikon voi toki tehdä myös itsekin. Tällöin hiekkalaatikosta saa juuri sellaisen ja niin ison kuin haluaa. Hiekkalaatikkon yhdelle laidalle voi myös halutessaan tehdä penkin, jolle voi istahtaa. Hyvä koko neliskulmaiselle hiekkalaatikolla voi olla esimerkiksi 2 x 2 metriä, jolloin hiekkalaatikkoon mahtuu hyvin leikkimään samaan aikaan kolmekin lasta. Hiekkalaatikko olisi hyvä sijoittaa sellaiseen paikkaan, jonne on esteetön näkyvyys jotta lapsia on helpompi vahtia kauempaakin heidän leikkiessään hiekkalaatikossa.

Kun hiekkalaatikon pohjalle laittaa suodatinkankaan, hiekka ei sekoitu alla olevaan maa-ainekseen. Hiekkalaatikon tekoon tarvittavia materiaaleja on muun muassa höylättyä lautaa, pystytolppia, vaakatukia, hiekkaa ja suodatinkangasta.

Vaikka hiekkalaatikon rakentaminen ei ole vaikeaa, hiekkalaatikon tekeminen on helpompaa hyvien ohjeiden avulla. Tällaiset ohjeet löytyvät Rakentaja.fi-palvelusta. Koko artikkelin lukeminen vaatii ilmaisen rekisteröitymisen.

Tee se itse – hiekkalaatikko

Suositut hakutermit:

Paneelilaudoissa on monia vaihtoehtoja, näitä ovat jokapuolelta höylättyä lautaa ilman ponttia eli sileähöylättyä lautaa, raakaponttia jota käytetään usein mm. betonilaudoituksessa, höylättyä ja sileäpintaista ponttilautaa, höylätyn ponttilaudan tapaista lattialautaa ja pyöreäkulmaista höylättyä lautaa.

Sisäverhouksiin käytettävien paneelien leveydet ovat yleensä 9,5 cm, 12 cm ja 14,5 cm, joista kapein 9,5 cm on yleisimmin käytetty. Tavalliset paneelien paksuudet ovat 1,2 cm ja 1,5 cm. Sisäverhouslaudat ovat yleensä ponttilautaa, mutta joskus käytetään myös puoliponttista lautaa. Täysponttinen lauta tukee paremmin paneelin reunoja eikä kupruile.

Avopontti
Avopontiksi kutsutaan paneelia, jonka käyttölappeen puolella on tietyn suuruinen rako lautojen välissä. Rako on yleensä noin senttimetrin levyinen. Suora avopontti soveltuu hyvin kattoon ja pystypanelointiin, mutta rakoihin kertyy usein pölyä ja vettä jos sitä käytetään vaakapanelointiin. Vino avopontti on yleisin ja monikäyttöisin paneelityyppi. Vinon avopontin pyöreäkulmainen muunnos soveltuu hienosti vanhoihin taloihin sekä saunatilojen paneeliksi.

Helmipaneeli ja antiikkipaneeli
Vanhan ajan tyylisessä helmipaneelissa jokaisen pontin kohdalla on ylimääräinen koristeruode. Helmipaneelia voi olla vaikea löytää lautaliikkeistä sen harvinaisuuden vuoksi, mutta antiikkipaneeli kuuluu usein hyvinvarusteltujen puutavarakauppojen valikoimaan. Antiikkipaneeli on yleensä leveydeltään 14,5 cm.

Sormipaneeli
Sormipaneeli on harvinainen paneelityyppi, joka muodostuu puolipyöreistä, pienistä koristeruoteista.

Sisarpaneeli
Myös sisarpaneeli eli piilopontti on harvinainen paneeli. Sen 9,5 senttimetrin levyisessä laudassa on keskikohdassa valesauma, ja sen vuoksi näyttää siltä kuin paneloidussa pinnassa olisi kapeita listoja.

Mänty ja kuusi
Mänty ja kuusi ovat puulajeja, joita käytetään sisäverhouslautoina suomalaisissa taloissa. Männyn sydänpuu on usein punertavaa tai tummempaa. Se myös tummuu melko nopeasti valon vaikutuksestaa. Myös männyn sydänpuun oksat ympäryksineen ovat tummia. Kuusessa sydänpuu ei erotu ja siinä on pieniä helmioksia. Kuusen oksat ovat vaaleita ja puu näyttää mäntyä vaaleammalta.
Vaaleampi kuusi onkin suosittu lakattavissa sisäkatoissa. Runsasoksisempi mänty on paljon kallimpaa kuin saman laatuluokan vähäoksainen kuusi.

Paneelit luokitellaan laadun eli oksaisuuden mukaan. Ostovaiheessa kannattaa kuitenkin valita laudat ilse. Pihkaiset ja rosoiset kohdat ja irto-oksat kannattaa raakata pois. Tämän vuoksi lautoja on ostettava riittävästi. Puolipaneelia tehdessä voidaan hukkapaloiksi lajitella oksaiset ja vialliset kohdat. Yleensä ei kuitenkaan paneelien lajittelemisesta ei ole hyötyä, ellei hukkavaraa ole runsaasti. Liiallinen lajittelu johtaa usein siihen, että alkuosaan tulee vain oksatonta puuta ja loppupäähän jäävät oksaiset kohdat.

Sisäverhouksiin käytetyn puutavaran kosteus tulee olla 8-12 %. Tehtaalta tulevat paneelit ovat ns. laivauskuivia, jotka sisältävät vettä 15-20 painoprosenttia. Tällaiset paneelit sopivat ulkovuorauksiin ja kesämökin paneeleihin.

Suositut hakutermit: